Hei leiriläisen vanhempi,

Talvilomaleiri pidettiin 4.–6.3.2024 Huippu Centerillä. Leiri oli ammattikorkeakouluopintojeni (liikunnanohjaaja) syventävän harjoittelun kehitystehtävä, ja suunnittelin sekä toteutin leirin alusta asti itse. Leirillä apuohjaajana toimi Oona Pentikäinen.

Leirillä keräsin jo lapsilta palautelapuille “ruusut ja risut”, mutta haluaisin vielä kuulla palautetta jälkikäteen ja myös vanhemman näkökulmasta. Olisin kiitollinen, jos käyttäisit pienen hetken aikaasi ja lukisit viestini sekä vastaisit palautekyselyyn yhdessä leiriläisen kanssa. Kaikenlainen palaute on tervetullutta ja sitä hyödynnetään tulevien leirien suunnittelussa. Lisäksi palaute auttaa minua kehittymään ammattilaisena.

Leirin sisältö ja tarkoitus

Kerron vielä hieman leirin sisällöistä, jotka leiriläiset toki tietävät, mutta vanhemmat eivät välttämättä ole kaikkea kuulleet. Suunnitellessani itse leiriä sekä sen sisältöjä, tavoitteenani oli useampi asia, joista kerron seuraavana.

Yksi leirin keskeisimmistä tarkoituksista oli luoda, lisätä ja vahvistaa leiriläisten jopa elinikäistä liikuntamotivaatiota. Motivaatio toimii energianlähteenä saaden meidät toimimaan tietyllä innokkuudella, sekä suuntaa käyttäytymistämme kohti tavoitteitamme (Liukkonen & Jaakkola 2013).

Sisäinen motivaatio on motivaatiota, jonka myötä toimintaan osallistutaan ensisijaisesti sen itsensä vuoksi ilman ulkoisia pakotteita. Ilo ja myönteiset tunnekokemukset ovat toiminnan motiiveina. Sisäisesti motivoitunut jaksaa harjoitella vastoinkäymisistä huolimatta. Mitä suurempi nuoren sisäinen motivaatio liikuntaa kohtaan on, sitä enemmän hän sitoutuu kaikessa toiminnassaan liikuntaharrastusta tukeviin valintoihin. (Liukkonen & Jaakkola 2013.)

Halusin, että kaikilla on leirillä hauskaa ja turvallinen olla. Painotin leirin alussa, että jokainen saa olla oma itsensä eikä ketään saa syrjiä tai kiusata. Olin todella vaikuttunut siitä, että ainakin ohjaajan tarkastelevasta näkökulmasta leirillä kaikki ottivat toiset mukaan leikkeihin ja peleihin, enkä havainnut syrjintää tai kiusaamista. Eräs leiriläinen tuli osaksi leiriporukkaa vasta toisena päivänä, ja katsoin ihaillen, kun vapaan pomppimisen aikana muut itseohjautuvasti pyysivät hänet mukaan touhuilemaan. Tämä kertoo varmasti paljon siitä, kuinka lapset on kasvatettu, mutta uskon ja toivon myös onnistuneeni turvallisen, kannustavan ja iloisen ilmapiirin luomisessa.

Liikunnan suositukset kouluikäisille

Sisältöjen suunnittelussa pidin mielessäni UKK-instituutin liikunnan suositukset kouluikäisille:

Kaikkien 7–17-vuotiaiden olisi suositeltavaa liikkua monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivittäin. Määrä voi kertyä useista liikkumishetkistä päivän aikana. Rasittavaa kestävyystyyppistä liikkumista sekä lihasvoimaa ja luustoa vahvistavaa liikkumista olisi hyvä tehdä vähintään kolmena päivänä viikossa. Lisäksi liikkuvuuteen tulee kiinnittää huomiota. Runsasta ja pitkäkestoista paikallaanoloa suositellaan välttämään. (Ukkinstituutti 2024.)

Liikkumisessa tulee huomioida liikkumisen sopivuus yksilölle huomioiden ikä. Monipuolisuus liikkumisessa kehittää erilaisia liikuntataitoja. Pysyvien liikkumistottumusten ja harrastusten löytämistä auttaa liikkumisen ilo. (Ukkinstituutti 2024.)

Leirin kulku

Olin suunnitellut jokaiselle leiripäivälle oman teeman, joka kulki mukana päivän aktiviteeteissa. Ensimmäisenä päivänä teemana oli eläimet, toisena loma ja kolmantena tunteet. Huomasin, että lapset pitivät teemoista ja utelivat innokkaina jo seuraavan päivän teemaa.

Leirin ohjelmarunko oli seuraavanlainen: Ensin ohjaajat esittelivät itsensä ja käytiin yhdessä keksimämme leirisäännöt läpi. Seuraavaksi oli orientoituminen päivän teemaan. Sitten leikittiin teeman mukainen tutustumisleikki, jossa yhdistyivät toisten nimien opettelu, teeman pohdiskelu sekä liikkuminen. Tutustumisleikin, joka toimi samalla alkulämmittelynä, jälkeen pelattiin päivän teeman mukainen viestikilpailu.

Viestin jälkeen lapset saivat pomppia trampoliiniareenalla hetken vapaasti. Seuraavaksi ohjelmassa oli tramppajumppa musiikkikappaleiden tahtiin. Jumpan jälkeen lapset saivat taas pomppia ja leikkiä vapaasti areenalla.

Noin päivän puolessa välissä syötiin välipala, jonka aikana juteltiin päivän fiiliksistä. Välipalan jälkeen pompittiin vielä hetki trampoliinilla. Loppupäivä vietettiin ryhmäliikuntatilassa, jossa tehtiin erilaisia luovia sekä liikunnallisia harjoitteita ja pelattiin toivepelejä sekä tehtiin päivän päätteeksi rentoutusharjoitus.

Pohdinta

Huomasin leirin aikana, että sen pituus saattoi olla hieman liian pitkä suhteutettuna aktiivisuuden määrään. Moni lapsi ymmärrettävästikin väsähti välipalan jälkeen. Väsähtämiseen voi myös vaikuttaa trampoliinilta siirtyminen ryhmäliikuntatilaan, sillä trampoliiniaktiviteetit olivat selkeästi lasten mieleen enemmän, kuin leikit salissa. Meidän kuitenkin oli siirryttävä pois trampoliiniareenalta viimeisen tunnin ajaksi, koska areena aukesi kello 12 muille asiakkaille. Pyrin apuohjaajani kanssa muistuttamaan väsähtämisen hidastamiseksi lapsia usein juomaan vettä ja lisäksi painotin, että koska tahansa saa ottaa oman levähdyshetken, jota moni lapsi hienosti hyödynsikin.

Lapset tuntuivat pitävän kovasti leiristä. Lapsilta keräämäni palautteen perusteella ruusuja olivat pääasiassa seuraavat: vapaa-aika, tramppajumppa, ohjaajat, pomppiminen ja välipala. Koskettavin ruusu kuului näin: “Kuuntelet minua”. Risuiksi oli lueteltu seuraavat: ryhmäliikuntasali, vähän liian pitkät päivät ja aivan liian lyhyt leiri. Lisäksi toivomuksina esitettiin uutta leiriä sekä yöleiriä.

Lähteet:

Liukkonen, J. & Jaakkola, T. (2013). Liikuntamotivaatio elinikäisen liikuntaharrastuksen edellytyksenä. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. (144-161). PS-Kustannus.

Ukkinstituutti. (2024). Lasten ja nuorten liikkumissuositus. Saatavilla 17.3.2024. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/lasten-ja-nuorten-liikkumissuositus/